Alueellisessa kokeilussa tulee kokeilualueesta säätää lailla
Kokeilu voidaan toimeenpanna esimerkiksi joissakin kunnissa tai muulla tavalla rajatuilla alueilla. Kokeilualueesta tulee tällöin säätää suoraan laissa tai sitomalla päätöksenteko kokeilualueista lain tasolla riittävän täsmällisesti määriteltyihin kriteereihin.
Esimerkkejä
Kokeilun alueellinen soveltamisala oli esityksessä työllistymisrahakokeilusta määritelty täsmällisesti laissa luettelemalla kokeilualueeseen kuuluvat kunnat. Kokeiluun oli perustellusti valittu kuntia, joissa työttömyysaste ja pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli keskimääräistä korkeampi (PeVL 20/2012 vp).
Ylioppilastutkintokokeilussa lakiin tuli ottaa viranomaisen harkintavaltaa ohjaavat säännökset kokeilukoulujen ja -paikkakuntien valinnasta (PeVL 58/2001 vp).
Osallisena Suomessa kotoutumiskoulutuskokeilua koskevan esityksen perustelujen mukaan kokeiluun osallistuvien kuntien valinta oli määrä toteuttaa siten, että kokeilu kattaisi kuntia ja TE-toimistoja koko maan alueella. Perustuslakivaliokunta piti tällä tavoin edustavaa valintaa sekä yhdenvertaisuuden että kokeilun tavoitteiden kannalta siinä määrin tärkeänä, että tämä perusteluissa esitetty tavoite oli valiokunnan mielestä syytä lisätä lakiin yhdeksi kokeiluun valinnan edellytykseksi (PeVL 42/2010 vp).
Seutuyhteistyökokeilua koskeneen esityksen mukaan valtioneuvosto saattoi valita kokeiluun muunkin kuin lakiehdotuksessa mainitun seudun. Perutuslakivaliokunta huomautti, että lailla säätämisen vaatimus oli myös tässä tapauksessa otettava huomioon kokeilualueen määrittelyssä. Ehdotetut säännökset eivät rajanneet valtiosääntöoikeudellisesti arvioituna riittävästi valtioneuvoston valtaa uusien kokeiluseutujen määrittelyssä. Lakia oli täsmennettävä merkittävästi, ja kokeiluseutujen valinta oli tehtävä laillisuusharkintaan perustuvaksi, jotta lakiehdotus voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Toinen vaihtoehto oli poistaa laista säännös valtioneuvoston vapaasta valintamahdollisuudesta (PeVL 11/2002 vp).
Työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamista koskeneen esityksen mukaan kokeilualueeseen kuului selvitystavoitteiden kannalta perustellusti maan pohjoisimpia kuntia ja pieniä saaristokuntia. Kokeilualue oli perustuslakivaliokunnan käytännössä edellytetyllä tavalla laissa täsmällisesti määritelty (PeVL 39/2002 vp).
Lakiehdotukset olivat esityksessä kotitaloustyön tuesta lailla säätämisen vaatimuksen kannalta puutteellisia, koska lakien soveltaminen olisi perustunut yksinomaan siihen, että valtioneuvosto on nimennyt jotkut kunnat ”kokeilukunniksi” tai jotkut alueet ”kokeilupaikkakunniksi”. Lakien soveltamisala ei näin ollen olisi nojautunut lain tasoisiin säännöksiin. Tämän säädöstasoa koskevan, tavallaan muodollisen puutteellisuuden lisäksi lakiehdotuksissa oli se heikkous, ettei kokeilualueiden valintaa ollut sidottu mihinkään kriteereihin. Tavallisen lain säätämisjärjestyksen käytön edellytyksenä oli, että laeissa suoraan säädetään, missä kunnissa ja millaisin edellytyksin kokeilu pannaan toimeen, tai toissijaisesti sidotaan valtioneuvoston tätä koskeva päätöksenteko riittävän täsmällisesti laissa ilmaistuihin kriteereihin (PeVL 19/1997 vp).
Sähköistä äänestystä kokeiltaessa oli kokeilualueesta sääntelyn perusoikeuskytkentöjen vuoksi tarpeen säätää suoraan laissa (PeVM 4/2006 vp).