Opas kokeilulakien valmistelun tueksi

Jonkinasteiseen erilaisuuteen johtavaa kokeilulainsäädäntöä on pidetty sinänsä hyväksyttävänä yhdenvertaisuuden kannalta, mikäli kokeilulle on osoitettavissa hyväksyttävä tavoite.

Perustuslakivaliokunnan käytännössä on tällöin korostettu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn ja että kokeilu saattaa ainakin joissakin rajoissa muodostaa sellaisen hyväksyttävän perusteen, jonka nojalla muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan tinkiä esimerkiksi alueellisessa suhteessa (PeVL 44/2017 vp, s. 2 ja siinä viitatutut lausunnot).

Valiokunta on kytkenyt kokeilun hyväksyttävyyden myös nimenomaisesti tietojen ja kokemuksien hankkimiseen tiettyjen suunnitteilla olevien uudistusten vaikutuksista.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen sisältyvien syrjintäkieltojen tulkinnassa saattaa olla merkitystä sillä, perustuuko kokeilu johonkin painavaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen (PeVL 19/1997 vp).

Esimerkkejä

Työelämäkokeilun hyväksyttävänä tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään tiettyjen uusien työllisyyspoliittisten keinojen vaikutuksia pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen ja näin toteuttaa perustuslain 18 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle asetettua velvoitetta edistää työllisyyttä ja pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön (PeVL 24/2017 vp).

Työllistymisrahakokeilun hyväksyttävänä tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään yhden työllisyyspoliittisen keinon, työllistymisrahan vaikutuksia pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen. Tavoite vastasi perustuslain 18 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle asetettua velvoitetta edistää työllisyyttä ja pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön (PeVL 20/2012 vp).

Ylioppilastutkinnon kehittäminen lukio-opintojen ja yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi oli hyväksyttävä peruste panna toimeen rajattuja ylioppilastutkintokokeiluja maan eri osissa (PeVL 58/2001 vp).

Nuorisorangaistuskokeilun määräajan jatkamisesta annettua esitystä arvioidessaan perustuslakivaliokunta (PeVL 59/2001 vp) totesi rikosoikeudellisen rangaistuksen kokeilemisen koskevan kysymystä, joka kajoaa yksilön oikeusasemaan syvemmin kuin esimerkiksi säännökset tietystä taloudellisesta etuudesta. Nuorisorangaistuksessa oli huomion arvoista, että kokeilun kohteeksi valikoituvat henkilöt voitiin tuomita seuraamukseen (nuorisopalvelu ja valvonta), jota saatetaan pitää ankarampana kuin samasta teosta muutoin tuomittavaa rangaistusta (ehdollinen vankeusrangaistus).

Valiokunta totesi toisaalta, että nuorten henkilöiden erityiskohtelu on rikosoikeudellisessa sääntelyssä hyvin tavanomaista. Tässä tapauksessa kysymys oli tarkoituksesta ehkäistä uusia rikoksia ja edistää tekijän sosiaalista selviytymistä. Valiokunta katsoi tähän viitaten, että ikään perustuvalle erilaiselle kohtelulle oli nuorisorangaistuskokeilussa perustuslain kannalta hyväksyttävä peruste.

Valiokunnan mielestä oli toisaalta selvää, että kokeilun alueellisuudelle ei ollut samanlaista perustetta, koska alueellisen kokeilun tarve liittyi seuraamusjärjestelmän testaamiseen eikä kohdehenkilöiden erityistarpeisiin. Nuorisorangaistuskokeilun voimassaolon jatkaminen tuolloin ehdotettuun tapaan oli tämän vuoksi ristiriidassa perustuslain 6 §:n kanssa. Kokeilun ulottaminen koko maahan sen sijaan oli mahdollista toteuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Osallisena Suomessa kotoutumiskoulutuskokeilun tarkoituksena oli kokeilla maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen henkilöpiirin laajentamista sekä uusia tapoja hankkia ja järjestää kotoutumiskoulutusta. Lisäksi tarkoituksena oli tehostaa kotoutumiskoulutuksen vaikuttavuutta kokeilemalla uusia asiakaslähtöisiä koulutussisältöjä. Etenkin suomen tai ruotsin kielen opetusta, yhteiskuntaan perehdyttävää opetusta sekä työllistymistä ja työelämään osallistumista tukevaa opetusta oli määrä tehostaa. Maahanmuuttajalasten ja -nuorten osalta kokeilun tarkoituksena oli tehostaa suomen tai ruotsin kielen opetusta toisena kielenä ja oman äidinkielen opetusta. Lisäksi tarkoituksena oli kokeilla uusia malleja antaa opetusta perusopetusiän ylittäneille maahanmuuttajanuorille, joilla ei ollut peruskoulun päättötodistusta.

Nämä laissa mainitut tavoitteet muodostivat hyväksyttävän syyn järjestää määräaikainen kokeilu kotouttamiskoulutuksesta (PeVL 42/2010).

Seutuyhteistyökokeilun tavoitteena oli edistää kuntien vapaaehtoista seutuyhteistyötä. Tarkoitus oli yhtäältä antaa seutuyhteistyöhön aiempaa parempia hallinnollisia mahdollisuuksia ja toisaalta kannustaa kokeiluseutuja ryhtymään laajempaan ja syvempään yhteistyöhön. Hallituksen esityksen tavoitteet muodostivat hyväksyttävän syyn järjestää seutuyhteistyökokeiluja (PeVL 11/2002 vp).

Työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamista koskeneen esityksen tavoitteena oli selvittää maksuvapautuksen vaikutusta työllisyyteen ja työllistämisedellytyksiin. Kokeilulle oli hyväksyttävät, viime kädessä perustuslain 18 §:n 2 momenttiin pohjautuvat syyt (PeVL 39/2002 vp).

Kainuun hallintokokeilulla tavoiteltiin perustuslain kannalta hyväksyttäviä päämääriä. Oli perusteltua hankkia kokemuksia maakunnallisen itsehallinnon vahvistamisen vaikutuksista samoin kuin mahdollisuuksista pyrkiä tällä tavoin varmistamaan kunnallisten peruspalvelujen saatavuus. Kokeilun toimeenpanolle nimenomaan Kainuun maakunnassa oli maakunnan erityisasemaan liittyvät hyväksyttävät perusteet (PeVL 65/2002 vp).

Opetuksen ja koulutuksen kehittäminen oli hyväksyttävä peruste rajattujen koulukokeilujen toimeenpanemiseksi maan eri osissa. Kokeilujen tuli kuitenkin olla objektiivisin perustein arvioituna kussakin tapauksessa tarpeen (PeVL 70/2002 vp). Säädettäessä toisen kotimaisen kielen kokeilusta perusopetuksessa perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota kokeilun mahdollisiin vaikutuksiin perustuslain 17 §:ssä turvattujen kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Kokeilun välittömät vaikutukset kielellisten oikeuksien toteutumiseen jäivät valiokunnan mielestä kokeilun määräaikaisuuden ja rajatun laajuuden vuoksi kuitenkin vähäisiksi (PeVL 44/2017 vp, s. 3).

Sähköisen äänestysmahdollisuuden käyttöönotolla pyrittiin nopeuttamaan äänestysmenettelyjä ennen muuta ennakkoäänestyspaikoilla samoin kuin vähentämään ja yksinkertaistamaan vaaliviranomaisten työtä sekä saamaan aikaan kustannussäästöjä. Uuden tekniikan voitiin arvioida ajan oloon parantavan äänestämismahdollisuuksia ja siten edistävän perustuslain 14 §:ssä turvattujen vaali- ja osallistumisoikeuksien käyttämistä. Sähköisen äänestyksen kokeilulla tavoiteltiin perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä päämääriä (PeVM 4/2006 vp).

Kestävän metsätalouden rahoituksesta esitettyä kokeilua arvioidessaan perustuslakivaliokunta katsoi, että Metsätalousmaan monimuotoisuuden edistäminen muodosti hyväksyttävän, viime kädessä perustuslain 20 §:n ympäristövastuusäännökseen liittyvän perusteen ajallisesti rajattujen kokeilujen toimeenpanemiseksi maan eri osissa. Ehdotetun sääntelyn merkitystä perustuslain yhdenvertaisuussäännösten kannalta vähensi, että kokeiluhankkeisiin hakeutuminen oli metsänomistajille vapaaehtoista. Lisäksi rahoituksen myöntäminen oli ehdotetun säännöksen mukaan kokeilualueillakin harkinnanvaraista. Kenelläkään ei siten ollut oikeutta saada ehdotetussa laissa tarkoitettua rahoitusta. Kokeilun merkitys oli metsäomistajien muodollisen yhdenvertaisuuden kannalta valiokunnan mielestä vähäinen eikä muodostunut perustuslain 6 §:n kannalta ongelmalliseksi (PeVL 4/2003 vp).